Hannu Mäkelä: Kaksi Prinsessaa
Bianca ja Roosa ovat kaksosia ja ihan oikeita prinsessoja. He
elävät hienossa linnassa ja saavat nauttia päivästä toiseen erilaisista
huvituksista, suussa sulavista herkuista ja kaikesta mitä ikinä keksivätkään
toivoa. Mutta prinsessat eivät silti ole tyytyväisiä. Sisaruksista räväkämpi,
punahiuksinen Roosa, on kyllästynyt tasaiseen elämäänsä linnassa ja haluaa
päästä linnan muurien ulkopuolelle näkemään maailmaa. Hän saa hillitymmän vaaleahiuksisen
Bianca- siskonsa puhuttua mukaansa karkumatkalle.
Sisarukset
päästävät yhtenä iltana kaikki linnan häkkilinnut vapaaksi ja sekasorron turvin
he livahtavat linnan portista lintujen lailla vapauteen. Tytöt samoilevat pelästyneinä ensimmäisen yön
pimeässä metsässä, kunnes löytävät pienen mökin, jossa asuu yksinäinen vanha
nainen. Vanha nainen antaa tytöille yösijan sekä poikiensa vanhan Aapisen ja
siihen liittyvän neuvon: ”Kirjaimet auttavat teitä, jos joudutte pulaan”.
Prinsessat ovat tottuneet saamaan kaiken haluamansa vain sormea
napsauttamalla, eikä heidän ole ikinä tarvinnut tehdä töitä minkään eteen. Kuninkaan
linnan ikkunoista pilkottanut kaupunki ei tarjoakaan sisaruksille jännittäviä
seikkailuja, vaan yllättäviä vastoinkäymisiä. Bianca ja Roosa joutuvat
palvelijoiksi ilkeän ravintolanpitäjän kynsiin, joka aikoo vielä myydä tytöt
eteenpäin. Bianca muistaa vankeudessa vanhan naisen antaman Aapisen ja opettelee uudestaan lukemaan ja kirjoittamaan.
Kirjoitustaidon avulla Bianca saa yhteyden ilkeän ravintolanpitäjän
kuuromykkään palvelijapoikaan, joka päästää tytöt vapaaksi vankeudesta ja
lähtee itsekin mukaan karkumatkalle. Poika osoittautuu myöhemmin vangiksi
kaapatuksi prinssiksi, joka oli menettänyt äänensä, kun kukaan ei ollut
kutsunut häntä niin pitkään aikaan hänen omalla nimellään. Bianca ja prinssi
mieltyvät toisiinsa, mutta Roosankaan ei tarvitse pitkäksi aikaa jäädä
kolmanneksi pyöräksi. Hän löytää itselleen sulhon kiltin mökkimummelin sodasta
palanneesta pojasta.
Kaksi prinsessaa on perinteinen kehityskertomus, jossa päähenkilöt
kohtaavat vastoinkäymisiä, mutta löytävät myös niiden kautta omat vahvuutensa.
Perinteisten prinsessasatujen tyyliin prinsessat saavat myös lopussa prinssinsä.
Kirjailija on halunnut kuitenkin vähän uudistaa perinteistä loppukaavaa, joten
prinssit eivät saakaan prinsessojen lisäksi puolivaltakuntaa, vaan valtakunnassa
järjestetäänkin moni asia kokonaan ihan uudella tavalla. Tarinassa ei ole perinteisen sadun tapaan
selkeää hyvän ja pahan välistä taistelua, vaan paha näyttäytyy enemminkin
olosuhteina, jotka pitävät ihmistä
vankeinaan.
Olisin itse kaivannut rohkeampaa prinsessakuvaston
uudistamista, koska moni seikka oli tylsänkin tuttua ja kliseistä. Kirja sopisi
mielestäni 2–3–luokkalaisille, koska tarina on perinteisen prinsessasadun
uudistamisyrityksestä huolimatta aika hidastempoinen ja yllätyksetön. Toisaalta
kirjan sisällöstä olisi nostettavissa esille haastaviakin yhteiskunnallisia
teemoja kuten ihmisten välisen eriarvoisuuden. Kirjaa voisi käyttää esimerkiksi
uskontotunnilla, jolloin teemaksi voisi nostaa oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon
(etenkin lasten oikeudet) ja sen mitä tarinan tytöt oppivat kohtaamiensa
vaikeuksien kautta.
Kirjavinkki: Lesley Simsin teos Roomalaisen sotilaan käsikirja (2004) on hauskalla kuvituksella ja
huumorilla varustettu teos siitä, mitä vaaditaan henkilöltä, joka haluaa
liittyä roomalaiseen legioonaan. Kirja sopii hyvin historian tunneille, kun
opetukseen kaivataan mielenkiintoista havaintomateriaalia antiikin Roomasta.
Suvi-Kaisa Kilpeläinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti