Pikkuruu
Mustanmusta
Sirpa
Puskala
”Minun vereni virtaa kuin keväinen
puro, ja ääni sisälläni kehottaa minua lähtemään liikkeelle. Isä opetti, että
sitä ääntä on kuunneltava ja tehtävä aina sen tahdon mukaan.”
Kirjan
päähenkilönä on Pikkuruu Mustanmusta, joka syntyi harmaapeikkojen sukukuntaan
ulkonäöltään muista peikoista poikkeavana.
Äiti- ja isäpeikoille lapsi oli kuitenkin rakas pienuudestaan ja
vähäisyydestään huolimatta. Romaani kertookin rakkaudesta ja erilaisuuden
hyväksymisestä.
”On hyvä, että minä synnyin pieneksi,
mustaksi ja rumaksi, Pikkuruu sanoi. - Jos olisin syntynyt suureksi ja
kauniiksi, en olisi koskaan oppinut olemaan nöyrä.
- Ei kauneuteen tarvita komeaa ulkomuotoa tai oikeanväristä turkkia, äiti tiesi. - Hyvyys ja ymmärtäväinen mieli ovat myös kauneutta, ehkäpä sitä ainoaa ja oikeaa. Ne, jotka pitävät sinua rumana, eivät vain osaa katsoa.”
- Ei kauneuteen tarvita komeaa ulkomuotoa tai oikeanväristä turkkia, äiti tiesi. - Hyvyys ja ymmärtäväinen mieli ovat myös kauneutta, ehkäpä sitä ainoaa ja oikeaa. Ne, jotka pitävät sinua rumana, eivät vain osaa katsoa.”
Pikkuruu
Mustanmusta elää peikkoperheessään sisarustensa, äitinsä ja aina keväisin
vaeltamaan lähtevän isänsä kanssa. Äitipeikko kannustaa isää lähtemään, sillä
on mentävä kun siltä tuntuu. Peikkoperhe valmistautuu aina kesän ajan pitkään
talveen, ja odottaa isäpeikon paluuta. Isällä on kuitenkin vielä yksi haave,
hän haluaa nähdä meren.
Yhtenä
keväänä isä lähtee pitkälle vaellukselle merta etsimään. Kun häntä ei syksyn
tullen kuulu takaisin, perhe huolestuu ja Pikkuruu Mustanmusta haluaan lähteä
etsimään isää. Pienuudestaan huolimatta pikkupeikko on rohkea, ja äiti antaa
luvan lähtöön. Matka on pitkä ja vaikea,
mutta karhumuorin ja maahisen avulla Pikkuruu kuitenkin löytää meren, ja
isänsä.
Kirja on
herkkä saturomaani, joka kertoo vapaudesta ja luopumisesta, itsensä
löytämisestä ja vaikeista asioista selviämisestä. Se sopii kaikenikäisille,
koskettavuutensa vuoksi myös aikuisille. Kirjan alussa ajattelin, että tarina
sopisi hyvin alakoulun alaluokille, mutta luettuani kirjan loppuun
suosittelisin sitä vähän vanhemmillekin, 1.-4. –luokkalaisille. Kirja sopii
hyvin ääneen luettavaksi.
Kirjan
kaunis kuvitus on Kati Liukkosen kynästä.
Vinkkauksena
lasten kuvakirjasta Markus Majaluoman Taiteilijaelämää - Pipsa ja Herra
Pompidoun kiertävä sirkus. Kirjassa on hauska tarina pienen tytön ahertamisesta
taiteilijaelämää viettävien setiensä puolesta.
AILO Mo1
Tuuli Tenho
Kirja tuntuu käsittelevän aika koskettavasti erilaisuutta. Tätä sitten vaan tippa linssissä lapsille lukemaan.
VastaaPoistaMikko