Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä koulussa
Pekka Töpöhäntä on kaikkien tuntema hännätön kotikissa,
jonka seikkailuista Gösta Knutsson kirjoitti vuosina 1939- 1972. Tämän
kirjasarjan tarinat ja opetukset tuntuvat olevan ajattomia, siksi kirjoista
otetaan edelleen uusia painoksia ja tehdään erilaisia lyhennelmiä sekä
mukaelmia kuvakirjoiksi, äänikirjoiksi ja näytelmiksi. Pari animaatiotakin
ilmestyi 80-luvulla. Valitsin Pekka
Töpöhäntä koulussa – kirjan, koska luin lapsilleni siitä tehtyä kuvakirjamukaelmaa
ja se käsitteli asioita mielenkiintoisesti.
Pekka joutuu kirjassa myös vahingossa Tanskaan, jossa hän
tapaa auttavaisen Jesperin ja kuninkaallisen rotanpyydystäjän Amalieborgin
Amalian. Tanskassa hän kohtaa myös ilkeä ja vaarallisen Sören Sörensenin ja
joutuu itsekin kissapoliisien jahtaamaksi. Lopulta Pekka lähtee Tanskasta ja
päätyy Suomeen maaseudulle Saara siilirouvan vieraaksi. Pekka joutuu tosissaan
käyttämään nokkeluuttaan, että pärjää harakkarouva Hahattajan kanssa, joka oli
kaapannut Saaran lapsen. Matkalla hän tutustuu myös leppoisaan lehmään, rouva
Ammuseen. Maaseudulta palattuaan Pekka käy syysnäyttelyssä ja lopuksi hän
matkaa perheineen Vuorelmaan joululomalle, minne myös muut Upsalan kissat
tulevat Monnin johdolla Pekan tietämättä retkelle ja yrittävät järjestää
hänelle ikävän yllätyksen, mutta kuinka sitten kävikään?
Pekka Töpöhäntä – kirjojen tarinoita kannattaa käydä
oppilaiden kanssa keskustelemalla läpi, koska kaikki asiat eivät ole niin
valmiiksi selitettyjä kirjoissa. Tämä, kirjan monikerroksellisuus, on varmasti
syy, minkä takia kirja käy monenikäisille oppilaille. Kirja toimii hyvin
äänenluettuna, mutta koska teksti on hieman vanhahtavaa ja kissamaista, vaatii
se lukijalta eläytymistä. Mielestäni kirja oli hyvä. Tarinat on kytketty
toisiinsa, mutta siirtymät olivat nopeita ja tarinat toimivat myös erillisinä.
Tämä tukee sitä, että kirjaa voi lukea pienissä pätkissä tarina kerrallaan, ja
näin se ei jää helposti kesken. Tunnin aikana ehditään lukemaan, ja vielä
keskustelemaan tarinan tapahtumista sekä opetuksesta. Kirja toimii mielestäni
isommilla oppilailla itse myös luettuna, mutta mielestäni silloinkin
tapahtumista pitäisi keskustella, vaikka pienryhmissä.
Kirja käsittelee myötätuntoisesti lapsen vaikeuksia avioeron
tuomissa ongelmissa ja auttaa vanhempia löytämään oikeat sanat, kun niistä
puhutaan lapsen kanssa. Kirjassa tuodaan hyvin esille se, vaikka vanhempien
rakkaus toisiaan kohtaan loppuisikin, rakkaus lasta kohtaan ei lopu koskaan.
Blogiteksti: Mikko Lehtinen
Pekka Töpöhäntä- kirjat ovat hyviä ääneenluettavia. Minustakin ne sopivat eri-ikäisille oppilaille ja eityisesti alkuopetukseen. Ja onneksi paha saa aina palkkansa ja Pekalle käy aina hyvin!
VastaaPoistaVeera
Olen Veeran kanssa samaa mieltä Pekka Töpöhäntä -kirjoista, hauskoja ja opettavaisia. Moraali kivasti kohdallaan.
VastaaPoistaKiitos kuvakirjasuosituksesta. Kirja tärkeästä aiheesta lapselle ja miksei aikuisellekin.
Pirjo