Uppo-Nalle

Elina Karjalaisen kirjoittama ja Hannu Tainan kuvittama Uppo-Nalle ilmestyi vuonna 1977 ja on pysynyt lastenkirjallisuuden klassikkona siitä lähtien. Se on ensimmäinen osa Uppo-Nalle-sarjasta.


 
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uppo-Nalle

Uppo-Nalle kertoo nallesta, joka joutuu ajelehtimaan merelle. Se kaipaa ystävää ja toivookin löytävänsä sellaisen. Reeta, pieni suomalainen tyttö, löytää lopulta Uppo-Nallen rannalta. Reeta ja Uppo-Nalle ystävystyvät lukuisista pienistä kinoista huolimatta ja viettävät kesän Reetan perheen mökkisaarella. Lopulta Reeta ottaa Uppo-Nallen mukaansa kaupunkiinkin talveksi.

Uppo-Nalle haaveilee tulevansa suureksi runoilijaksi ja runoileekin usein helppoja, loppusoinnullisia lorujaan. Runot ovat muotonsa ja rytminsä puolesta mieluisia pienille lapsille ja tekevät kirjasta hauskan lukea ääneen. Uppo-Nallen lisäksi myös Reetan Laulava Lintukoira tykkää loruilla, joten loruja on kirjassa paljon.

Uppo-Nalle sopii luettavaksi ääneen lapsille ennen kouluikää. Alakoulussa Uppo-Nallea voisi lukea vielä ensimmäisellä luokalla ääneen, sen jälkeen se voisi toimia lasten itse luettavana kirjana, joskin joistakin lapsista se saattaisi jo tuntua turhan lapselliselta.

Uppo-Nallessa näytetään lapsille turvallista ja rakastavaa maailmaa, jossa äidit tekevät pannukakkuja ja isät kasvattavat hassuja puita. Suurimmat ongelmat ja harmit ovat melko pieniä ja helppoja voittaa. Kuitenkin kirjassa sivuutetaan pelottaviakin asioita, kuten lasten katoamista ja siitä aiheutuvia varotoimia. Uppo-Nalle soveltuu edelleen erinomaisesti pienille lapsille.


Kirjavinkkaus: Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja

Mauri Kunnaksen Kaikkien aikojen avaruuskirja toimii edelleen lapsille erinomaisena virikkeenä ja alustuksena avaruusasioihin. Kirjan valloittava kuvitus ja kirjoitustyyli ampaisevat lapsen mukaan 3000-luvun elämään avaruudessa. Kirja ilmestyi alunperin vuonna 1989, joten tiettyjen tietojen voisi ajatella jo vanhentuneen. Kirjaa saa nykyään kuitenkin uudistettuna painoksena, jossa vanhentuneet tiedot on päivitetty.


Pauliina / AILO

Mimmi Lehmä ja Varis

Mimmi Lehmä ja Varis

Mimmi Lehmä ja Varis  -kirja kertoo ystävysten, Mimmi Lehmän ja Variksen, puuhailuista. Mimmi Lehmä haluaa oppia uusia asioita, sillä se ei aina jaksa olla tavallinen lehmä, koska se on siitä niin tylsää. Varis puolestaan on ennakkoluuloinen,  mutta joskus sekin innostuu Mimmi Lehmän ideoista. Useimmiten se kyllä ennemminkin kauhistuu ja toteaa ”saan kohta siipihalvauksen”. 

Kirja koostuu kahdestatoista lyhyestä tarinasta, joissa jokaisessa on oma aiheensa. Jokaiseen tarinaan liittyy yksi kokosivun värikuva ja lisäksi sivujen alareunassa on kuvia Mimmi Lehmästä ja Variksesta. Mimmi Lehmä opettelee pyöräilemään, sukeltamaan ja tanssimaan. Lisäksi Mimmi Lehmä mm. käy kirjastossa ja kalastamassa sekä tutustuu  kaupunkielämään. Seikkailut onnistuvat, koska Mimmi Lehmä on niin ovela, että osaa karata navetesta tai laitumesta. Varis on myös apuna Mimmi Lehmän oivallusten toteutuksessa, vaikka se usein vähätteleekin ystäväänsä ”Lehmät eivät tiedä mistään mitään”.

Kirja soveltuu alakoulun ensimmäisille luokille. Opeteltuaan lukemaan oppilas voi itse lukea kirjaa tai sitten opettaja voi lukea kirjasta tarinoita, sillä niissä käsiteltäviä asioita on helppo hyödyntää opetuksessa. Äidinkielen tunnilla voi lukea tarinan Mimmi Lehmän kirjastovierailusta, sillä siellä se oppii kirjaimia. Kuvataiteen tunnilla voi käsitellä Variksen harmaan värin syntyä tai uskonnon tuntiin liittää kertomuksen Mimmi Lehmän Mucian päivästä eli Lucian päivän vietosta. Kirjassa tulee esiin eri vuodenaikoihin liittyviä asioita, kuten syksyn pimeys tai kesän kuumuus.

Kirjan on kirjoittanut ruotsalaiset lastenkirjailijat Jujja ja Tomas Wieslander. He saivat ideoita tarinoihinsa, kun seurasivat lasten leikkejä ja lauluja. Mimmi Lehmä ja Varis (Mamma Mu och Kråkan) ilmestyi 1991 ja sen jälkeen on ilmestynyt lukuisia kuvakirjoja, joiden kuvittajana on Sven Nordqvist. Kirjoja on käännetty yli 30:lle kielelle ja niistä on tehty mm. elokuva, tietokonepelejä ja teatteriesityksiä. 

Niilon uusi perhe

Kuvakirjavinkkaukseni on Brigitte Endresin Niilon uusi perhe. Kirja kertoo Niilosta, jonka vanhemmat ovat eronneet. Niilon asuu äidin kanssa ja nyt äidin uusi miesystävä ja hänen tyttärensä, joka on Niilon ystävä, muuttavat Niilon luokse asumaan. Kirjaa voisi hyödyntää, kun käsitellään erilaisia perheitä.

Blogiteksti: Niina Vuori (AILO)

Muumipappa ja meri

Luin Tove Janssonin teoksen Muumipappa ja meri (1965) vuosien tauon jälkeen. Seikkailu saa alkunsa, kun tarpeettomaksi itsensä kokeva Muumipappa päättää pakata perheensä veneeseen ja purhehtia kohti avomerellä sijaitsevaa majakkasaarta. Turvallinen Muumilaakso saa jäädä taa ja mystisellä saarella on jokaiselle jotakin annettavaa. Luonnollisesti veneen perään lähtee myös Mörkö.

Saaren majakka onkin matkalaisten saapuessa autio, ovi lukittu, eikä avainta tunnu löytyvän mistään. Lisäksi saaren toisessa päässä asuu perin kummallinen kalastaja, jolla näyttää olevan melkoisia ongelmia sekä muistinsa että sosiaalisten taitojensa kanssa. Papan riittämättömyyden tunne ei katoa, sillä majakan valo ei toimi ja muutenkin perhe näyttää pärjäilevän kiusallisen hyvin omatoimisena. Tarinaan liittyy myös Muumipeikon itsenäistymisprosessi: yölliset seikkailut merihevosia ihaillen ja Mörköä kesyttäen, sekä omilleen muutto. Mamma löytää sisäisen taitelijansa ja saa mielikuvituksensa valloilleen Myyn ollessa oma terävä, nokkela ja kiusaatekevä oma itsensä. Myyllä on ihailtava ihmisten (olentojen?) lukutaito, vaikka sosiallisessa pelisilmässä olisi toki petraamista. Kaiken lisäksi saarella tuntuu olevan oma tahto, eikä pappa tunnu pääsevän jyvälle sen salaisuuksista.

OBS! Juonipaljastus: Tarina päättyy onnellisesti. Kalastaja paljastuu majakanvartijaksi ja vihdoin majakka saadaan sytytetyksi. Muumipeikko voittaa Mörköpelkonsa, Mamma koti-ikävänsä ja Pappa löytää oman paikkansa perheessään ja elämässä. 

Janssonille tyypillisesti tarina on erittäin monitasoinen ja täynnä symboliikkaa. Teos on oivallinen ääneenluettava tunnelmansa vuoksi, mutta juuri lukemaan oppineelle se saattaisi itsekseen luettavana olla turhan maalaileva ja raskas. Lisäksi kirjassa on Janssonille tyypillisesti paljon lapselle hankalia sanoja. Kerronta on verkkaista, mutta muumimaisen nokkelaa ja kirja soveltuu erinomaisesti pätkissä luettavaksi. Muumikirjoja ääneen lukevan on syytä olla hyvä kertoja.

Opetuksessa teosta voisi käyttää virikkeenä useaan oppiaineeseen. Perheen saariseikkailun voi hyvin jättää kesken ja pyytää oppilaita kuvittamaan tai kertomaan jatkon. Tarinan kertojan voi helposti muuttaa, jotta seikkailun monet ulottuvuudet saadaan näkyviksi. Kukin perheen jäsenistä reagoi muuttoon omalla tavallaan, ja näkökulman vaihtaminen auttaa ymmärtämään henkilöiden toimintaa. Tarinasta voisi helposti tehdä myös dekkarityyppisen ja keskittyä mystisen kalastajan arvoitukseen. Kaikki muumikirjat soveltuvat hyvin myös erilaisten perhemallien sekä ystävyyden tarkastelun pohjaksi.


Kuvakirjavinkkaus:

Kuvakirjaksi valitsin Juban Viivin ja Wagnerin touhukkaan sanakirjan. Mielestäni teos soveltuu erinomaisesti lukemaan opetteleville, sillä kirjan voi lukea osaamatta lukea. Ensimmäisellä luokalla käytettäessä kirjan takaa on kuitenkin syytä teipata piiloon ikäsuositus, sillä kirja on alun perin tarkoitettu puhumista opetteleville. (Ikäsuositus 1+). Kirja on rakennettu siten, että aukeaman vasemmalla sivulla on aina tietty esine, esimerkiksi kitara, sekä kuvana että kirjoitettuna. Aukeaman toisella sivulla tapahtuu jotakin (sika pistää rämpytellen). Kuvateksti kertoo: "Wagner soittaa kitaraa". Näin ollen kuvista tietää heti, mitä alapuolella lukee, vaikkei varsinaista lukutaitoa vielä olisikaan. Kirja on siis mitä mainioin ensimmäinen lukukokemus.


  Jemina Kotiaho 71547

                                                                   

Sulo ja Suklaatehdas

 Sulo ja suklaatehdas on Roald Dahlin kirjoittama lastenkirja, joka on ilmestynyt ensimmäisen kerran vuonna 1964. Kirja on helppoa luettavaa, sopii lapsen itsensä luettavaksi tai aikuisen kanssa luettavaksi. Kirja on toimiva kertomus, jota voi lukea monella eri tasolla. Lapsille tarina avautuu jännittävänä seikkailuna, jossa tarinan päähenkilö Sulo nousee köyhästä elämästä kohti maailman parhaan suklaatehtaan omistamista.  Tarinassa myös kritisoidaan yhteiskunnan toimintaa ja lasten kasvatusta.

Kirjan kertoo Sulosta perheineen, joka elää pienessä ränsistyneessä talossa kaupungin laitamilla. Kaupungissa on maailman paras suklaatehdas, jonka portit ovat olleet suljettuna kymmenen vuotta, vaikka tehdas on toiminnassa. Eräänä päivänä tehtaanomistaja Villi Vonkka ilmoittaa, että myytäviin suklaalevyihin on piilotettu viisi kultaista pääsylippua. Pääsylipun löytänyt pääsee vanhempineen tutustumaan tehtaaseen ja saavat herkkuja loppu elämäkseen.

Sulo löytää viimeisen kultaisen pääsylipun ja pääsee neljän muun lapsen kanssa tutustumaan tehtaaseen. Muut neljä lasta ovat huonosti kasvatettuja, ja tottuneet aina saavansa kaiken haluamansa ja olemaan huomion keskipisteenä. Tarinan edetessä muut lapset paitsi Sulo kohtaavat jonkin houkutuksen, jota eivät pysty vastusmaan Vili Vonkan käskyistä huolimatta. Seurauksena siitä lasta ja hänen vanhempiaan kohtaa jokin ”onnettomuus”, jonka kautta he poistuvat esittelykierrokselta. Loppujen lopuksi jäljelle jää ainoastaan köyhä ja nöyrä Sulo, josta Vili Vonkka tekee seuraavan tehtaanjohtajan.

 Kirjan kuvitus tukee ja elävöittää tarinaa ja auttaa tarinan seuraamisessa. Kirjan voisi käyttää apuna tekstin eri tasojen ymmärtämisen oppimisessa, sekä myös oppilaiden kanssa pohtiessa kohteliaan käytöksen merkitystä, sekä ihmisten ja elinolojen erilaisuutta.

Kuvakirja opetuksen avuksi:

Mauri Kunnaksen kuvakirja Kaikkien aikojen avaruuskirja on mielestäni mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen tapa tutustua lasten kanssa avaruuden eri planeettoihin. Kaikkien aikojen avaruuskirja on ainut kuvakirja, jonka muistan omasta lapsuudestani.

Eino-Jalmari Heinonen

opiskeljanumero: 70184

Kasper, Jesper ja Joonatan – Kolme iloista rosvoa

Kasper, Jesper ja Joonatan, kolme iloista rosvoa on norjalaisen kirjailijan Thorbjörn Egnerin (1912–1990) vuonna 1955 kirjoittama ja Aila Meriluodon vuonna 1980 suomentama lastenkirja. Egnerillä on ollut suuri merkitys Norjan lastenkirjallisuudessa ja hän on myös tunnettu lauluntekijä ja piirtäjä. Kirjassa on useita mukaansatempaavia lauluja, joista useimmat ovat kirjailijan sanoittamia ja säveltämiä. Kirjan lapsekas kuvitus on kirjailijan omasta kynästä.

Kirja kertoo Kardemumman kaupungista ja sen hullunkurisista, mutta leppoisista asukkaista ja kaupunki on niin kaukana, että tuskin kukaan siitä tietää. Kardemumman kaupunki on myös aika merkillinen kaupunki. Siellä palmut hulmuavat ja kaduilla kulkee kameleita, aaseja ja joskus elefanttikin. Kaupungissa asuu ystävällistä väkeä.  Poliisimestari Paavali pitää järjestystä kaupungissa, vaikka hän ei koskaan haluaisi ottaa ketään vangiksi. Vanha herra Topias ennustaa säätä ja kaupungissa asuvat myös raitiovaununkuljettaja Jytkynen, Parturi Listi, makkaramestari, Sohvi-täti ja monta muuta mukavaa kaupunkilaista. Lukija pääsee mukaan kaupunkilaisten Kardemumman päivän juhliin, rosvojen ryöstöretkiin ja raitiovaunuajeluille. Matkustaminen Kardemumman raitiovaunulla on ilmaista ja palkaksi matkasta jokainen saa leivoksen.

Kaupungin ulkopuolella on merkillisen näköinen talo, jota asuttavat kolme iloista rosvoa Kasper, Jesper, Joonatan ja heidän lemmikkinsä. Vain yhden kerran heidän lemmikkinsä on syönyt Jesperin varpaan. Se ei Joonatanin mukaan haittaa mitään, sillä ei sitä kukaan huomaa, kun Jesperillä on saappaat jalassa. He oleilevat talossaan keskenään ja käyvät kaupungissa vain öisin kähveltämässä. Rosvot eivät ole kauhean pahoja ja he ryöstävät vain silloin, kun heillä tai leijonalla on nälkä. He ottavat vain sen, minkä tarvitsevat - no pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.  

Yhtenä yönä he ryöstävät Sohvi-tädin, sillä he haluavat taloonsa jonkun, joka laittaisi heille ruokaa ja pitäisi järjestystä yllä. Kuinka ollakaan, Sohvi-täti laittaa rosvot siivoaman ja peseytymään. Siitähän rosvot eivät pidä. He päättävätkin ryöstää Sohvin takaisin. Viimein kyläläiset saavat rosvot vangittua. Rosvot viihtyvät vankilassa, sillä heistä on mukavaa jutella muiden ihmisten kanssa. Lopulta heistä tulee kaupungin sankareita, kun he pelastavat vanhan Topiaan lemmikit palavasta tornista. Viimein rosvotkin löytävät oman paikkansa Kardemumman kaupungista ja heistä tulee yhteisön jäseniä. Kirja viestittää lukijoilleen iloisuutta ja ystävyyttä ja toimii hyvän mielen tuojana.

Kirja on hyvin käyttökelpoinen alakoulussa ääneen luettavaksi kirjaksi. Se soveltuu minusta parhaiten alakoulun pienemmille oppilaille (1-4 luokkalaisille). Kirja on hyvin monipuolinen ja siitä saa halutessaan tehtyä näytelmän tai musikaalin. Kirjassa on paljon lauluja, joita soittotaitoinen opettaja voi lukemisen lomassa soittaa ja lapset laulaa. Lisäksi kirjasta on saatavilla äänikirja, jossa laulut on laulettu ja soitettu. Kirja kertoo ystävyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta. Kirjan kautta voidaan käsitellä toisten huomioon ottamista, velvollisuuksia, oikeuksia ja vastuuta. Kirjan mielenkiintoinen ja hieman eksoottinen tapahtumapaikka innostaa oppilaita työstämään aihetta myös kuvaamataidon tunneilla. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1950- luvulla, se ei vaikuta vanhahtavalta ja lapset jaksavat kuunnella tarinaa yhä uudestaan. Teatteritkin ovat aika ajoin esittäneet kirjasta tehtyä musiikkinäytelmää. Viimeksi keväällä 2012 Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistossa oli Kolme iloista rosvoa näytelmä, jonka kävin lasteni kanssa katsomassa. Sitä ennen olen nähnyt näytelmän Porin teatterissa joskus 1980- luvun puolivälissä.

  

Kuvakirja kolmannen luokan ympäristö- ja luonnontiedon tunnille:

Lähes kaikki pienet lapset tuntevat Tatun ja Patun. He ovat innokkaita ja uteliaita veljeksiä, jotka tulevat Outolasta. Veljekset lähtevät Helsinkiin ja he seikkailevat vauhdilla ympäri Helsingin nähtävyyksiä etsiessään Jori- serkkuaan. Helsingistä kertova kuvakirja on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittama ja kuvittama (Otava 2005) Tatu ja Patu Helsingissä. Kirjaa voi käyttää esimerkiksi ympäristö- ja luonnontiedossa pääkaupunkia käsiteltäessä. Kirja käy myös karttaopetuksen havaintomateriaalina Helsingin karttaa tutkittaessa ja verrattaessa sitä kaksikon kirjassa käymiin kohteisiin. Kirjassa kaksikko vierailee muun muassa kansallismuseossa, Olympiastadionilla ja Korkeasaaressa.  Kirja on hauskasti kuvitettu ja siitä löytyy jokaisella lukukerralla aina jotain uutta tutkittavaa. Kirjailija- ja kuvittajapariskunta Toivonen ja Havukainen on saanut useita kirjallisuuspalkintoja kirjoistaan. He saivat Tatu ja Patu- kirjoista lasten ja nuorten tietokirjapalkinnon, Tietopöllön, vuonna 2012.

Kirjan nimi: Konsta, kovanaama

Kirjailija: Tuula Kallioniemi

Ilmestynyt: 2009

Kustantaja: Otava

Kirja kertoo kolmasluokkalaisesta Konsta Koposesta, joka päättää ryhtyä kovikseksi, koska ei halua enää olla nössö. Sysäys tälle tulee papan vierailusta, jossa hän tuo Konstalle nyrkkeilysäkin. Samalla pappa sanoo: ”Sää oot kamalan hintelä – syäk sää tarpeeksi? Et kai sää vaan oo semmonen nörtti tai nössö?”

Tämä muutos ei ole aivan helppoa, sillä Konstan sisällä asuu reilu, oikeudenmukainen ja kunnollinen poika. Konstan luokalla on kaksi poikaa, joiden seuraan Konsta lyöttäytyy. Eetu ja Valtteri huutelevat tyhmiä, istuvat tunnilla pipot päässä, hengailevat ostarilla, kiroilevat ja tekevät kepposia koulussa. Tästä aiheutuu välillä mielipahaa ja ristiriitaisia tunteita Konstalle, joka aika ajoin empii, onko hänestä sittenkään olemaan kovikseksi. Kaikenlaisia pieniä kiperiä tilanteita tulee eteen, jolloin Konsta joutuu miettimään, haluaako hän olla mukana poikien kovis-touhuissa. Esimerkiksi kaupassa sattuu näpistelytilanne, jossa Eetu ja Valtteri yllyttävät Konstaa näpistelyyn. Konsta joutuu kamppailemaan omantuntonsa kanssa.

Kirja kertoo nuoren pojan kasvukivuista: itsensä löytämisestä, vanhempien odotuksista, omantunnon tuskista, oikean ja väärän ristiriidasta. Ei ole helppoa olla pieni poika ja yrittää pärjätä koulussa, kotona ja ystävien kesken. Konsta kokee myös pientä ihastumistakin tyttöihin. Tytöt näyttäytyvät kirjassa fiksuina ja kunnollisina.

Kirjan lopussa Konsta on helpottunut, koska pääsee irti koviksen roolista velipuolensa Artun avulla, joka on poliisi. Hän on Konstalle myönteinen esikuva elämässä. Konsta uskoo, että myös Eetu ja Valtteri pehmenevät lopulta ja pääsevät pois koviksen imagostaan.

Sitaatti: ”Konstan tekisi mieli häipyä. Hän tiiraa kännykkänsä näyttöä. Lähetetyissä näkyy Eetun Olga-Tuulialle lähettämä sydänhymiöllä varustettu tekstiviesti. ”Moi. Alat sä olee? Tule ostarille heti.” Pitäsisikö Konstan perua viesti? Rankat tyypit eivät kyllä peru mitään. Mutta Konsta ei ole varma, haluaako hän olla sellainen.”

Ikäsuositus: kirja sopii hyvin alakouluikäisille, mielestäni 3-6 luokkalaisille.

Oma arvio: En ole ennen lukenut Konsta-sarjan kirjoja. Niitä on ilmeistynyt useita aiemmin. Kirja kuitenkin toimii hyvin omana kokonaisuutenakin. Pidin kirjan selkeästä kielestä ja helppolukuisuudesta. Aika ajoin kirjassa on hauskoja huumorikohtia. Kirja kertoo hyvin nuoren pojan maailmasta: Toisaalta alle kymmenvuotias poika haluaisi olla vielä lapsi, mutta paineet olla iso ja kova poika ovat vahvasti mukana. Kirja voisi hyvin sopia vaikka luokassa ääneen luettavaksi. Mielestäni kuvitus kirjassa oli myös virkistävää lukemisen vastapainoa.

Kirjavinkkaus lasten tietokirjasta: 100 Dinosaurusta. 2006. Egmont Kustannus Oy Ab

Kirjassa esitellään 100 dinosauruslajia, jotka ovat eläneet eri maailmankausina. Kustakin donosausuksesta tärkeimmät tiedot esitetty: nimi, paino, pituus, muinainen elinalue ja ravinto.

Blogin tekijä: Mervi Pukkala (AILO)