Elämänfilosofiaa Piin kynällä

Lapseni ja minä löysimme yksinäisen Piin keinulaudan päästä istumasta, ja lähdimme hänen matkaansa. Timo Parvelan ja Virpi Talvitien haikeansuloinen teos Keinulauta valloitti, ja tuli luettua kertaistumalla.

Tämä kuvitettu lastenkirja kertoo Piistä, joka päivä toisensa jälkeen turhaan odottelee itselleen kaveria keinulaudan toiseen päähän. Kaatuva kuusi sinkauttaa Piin kuitenkin seikkailuun. Matkallaan Pii kohtaa erilaisia ja eri luonteisia hahmoja, ja jokaisen kohdalla Pii pohtii, olisiko hänestä keinukaveriksi, ystäväksi.

Vaikka ystävää ei ole helppo löytää, niin Pii oppii kuitenkin jokaiselta tapaamaltaan hahmolta jotakin yksinäisyydestä, ystävyydestä, peloista, toiveista, luottamuksesta ja ikävistäkin asioista. Pii pukee oppimansa asiat sanoiksi, ja kirjoittaa ne muistikirjaansa. Nämä muistikijamerkinnät toimivatkin teemat kokoavana punaisena lankana.

Keinulaudalla on mielestäni koulumaailmassa paikkansa useassakin yhteydessä. Monet teemoista ovat hyvin tuttuja lapsille, mutta niistä puhuminen ei ole aina helppoa. Kirjan avulla, Piin kautta, voi vaikeidenkin aiheiden ja sosiaalisten suhteiden käsittely helpottua. Isommille koululaisille kirja voisi toimia keskustelunvirittäjänä samoille aiheille. Kiusaaminen on yksi kirjan teemoista, josta on aina syytä keskustella.

Virpi Talvitien hurmaavat kuvat voisivat toimia esimerkkeinä kuvaamataidon tunneille. Oppilaat voisivat yrittää saada aikaan yhtä täyteläistä jälkeä, tai käyttää samaa tekniikkaa.

Äidinkielessä muistikirjamerkintöjä voisi käyttää innoittamaan päiväkirjamerkintöjen tekoon. Tekstistä voisi myös muokata näytelmän.

Keinulauta palkittiin Finlandia Juniorilla 2006, ja sitä on käännetty jo kymmenille kielille. Kirja on myös saanut jatkoa, ja muodostaa Karusellin ja Onnenpyörän kanssa trilogian Huvipuisto. Teos on saatavana myös äänikirjana. Suosittelisin kirjaa erityisesti 1-4 -luokkalaisille, mutta en usko isompienkaan sitä vieroksuvan.