Kasper, Jesper ja Joonatan – Kolme iloista rosvoa

Kasper, Jesper ja Joonatan, kolme iloista rosvoa on norjalaisen kirjailijan Thorbjörn Egnerin (1912–1990) vuonna 1955 kirjoittama ja Aila Meriluodon vuonna 1980 suomentama lastenkirja. Egnerillä on ollut suuri merkitys Norjan lastenkirjallisuudessa ja hän on myös tunnettu lauluntekijä ja piirtäjä. Kirjassa on useita mukaansatempaavia lauluja, joista useimmat ovat kirjailijan sanoittamia ja säveltämiä. Kirjan lapsekas kuvitus on kirjailijan omasta kynästä.

Kirja kertoo Kardemumman kaupungista ja sen hullunkurisista, mutta leppoisista asukkaista ja kaupunki on niin kaukana, että tuskin kukaan siitä tietää. Kardemumman kaupunki on myös aika merkillinen kaupunki. Siellä palmut hulmuavat ja kaduilla kulkee kameleita, aaseja ja joskus elefanttikin. Kaupungissa asuu ystävällistä väkeä.  Poliisimestari Paavali pitää järjestystä kaupungissa, vaikka hän ei koskaan haluaisi ottaa ketään vangiksi. Vanha herra Topias ennustaa säätä ja kaupungissa asuvat myös raitiovaununkuljettaja Jytkynen, Parturi Listi, makkaramestari, Sohvi-täti ja monta muuta mukavaa kaupunkilaista. Lukija pääsee mukaan kaupunkilaisten Kardemumman päivän juhliin, rosvojen ryöstöretkiin ja raitiovaunuajeluille. Matkustaminen Kardemumman raitiovaunulla on ilmaista ja palkaksi matkasta jokainen saa leivoksen.

Kaupungin ulkopuolella on merkillisen näköinen talo, jota asuttavat kolme iloista rosvoa Kasper, Jesper, Joonatan ja heidän lemmikkinsä. Vain yhden kerran heidän lemmikkinsä on syönyt Jesperin varpaan. Se ei Joonatanin mukaan haittaa mitään, sillä ei sitä kukaan huomaa, kun Jesperillä on saappaat jalassa. He oleilevat talossaan keskenään ja käyvät kaupungissa vain öisin kähveltämässä. Rosvot eivät ole kauhean pahoja ja he ryöstävät vain silloin, kun heillä tai leijonalla on nälkä. He ottavat vain sen, minkä tarvitsevat - no pipperkakun sirkaman voi joskus ottaa Joonatan.  

Yhtenä yönä he ryöstävät Sohvi-tädin, sillä he haluavat taloonsa jonkun, joka laittaisi heille ruokaa ja pitäisi järjestystä yllä. Kuinka ollakaan, Sohvi-täti laittaa rosvot siivoaman ja peseytymään. Siitähän rosvot eivät pidä. He päättävätkin ryöstää Sohvin takaisin. Viimein kyläläiset saavat rosvot vangittua. Rosvot viihtyvät vankilassa, sillä heistä on mukavaa jutella muiden ihmisten kanssa. Lopulta heistä tulee kaupungin sankareita, kun he pelastavat vanhan Topiaan lemmikit palavasta tornista. Viimein rosvotkin löytävät oman paikkansa Kardemumman kaupungista ja heistä tulee yhteisön jäseniä. Kirja viestittää lukijoilleen iloisuutta ja ystävyyttä ja toimii hyvän mielen tuojana.

Kirja on hyvin käyttökelpoinen alakoulussa ääneen luettavaksi kirjaksi. Se soveltuu minusta parhaiten alakoulun pienemmille oppilaille (1-4 luokkalaisille). Kirja on hyvin monipuolinen ja siitä saa halutessaan tehtyä näytelmän tai musikaalin. Kirjassa on paljon lauluja, joita soittotaitoinen opettaja voi lukemisen lomassa soittaa ja lapset laulaa. Lisäksi kirjasta on saatavilla äänikirja, jossa laulut on laulettu ja soitettu. Kirja kertoo ystävyydestä, ennakkoluuloista ja erilaisuudesta. Kirjan kautta voidaan käsitellä toisten huomioon ottamista, velvollisuuksia, oikeuksia ja vastuuta. Kirjan mielenkiintoinen ja hieman eksoottinen tapahtumapaikka innostaa oppilaita työstämään aihetta myös kuvaamataidon tunneilla. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1950- luvulla, se ei vaikuta vanhahtavalta ja lapset jaksavat kuunnella tarinaa yhä uudestaan. Teatteritkin ovat aika ajoin esittäneet kirjasta tehtyä musiikkinäytelmää. Viimeksi keväällä 2012 Helsingin kaupungin teatterin ohjelmistossa oli Kolme iloista rosvoa näytelmä, jonka kävin lasteni kanssa katsomassa. Sitä ennen olen nähnyt näytelmän Porin teatterissa joskus 1980- luvun puolivälissä.

  

Kuvakirja kolmannen luokan ympäristö- ja luonnontiedon tunnille:

Lähes kaikki pienet lapset tuntevat Tatun ja Patun. He ovat innokkaita ja uteliaita veljeksiä, jotka tulevat Outolasta. Veljekset lähtevät Helsinkiin ja he seikkailevat vauhdilla ympäri Helsingin nähtävyyksiä etsiessään Jori- serkkuaan. Helsingistä kertova kuvakirja on Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittama ja kuvittama (Otava 2005) Tatu ja Patu Helsingissä. Kirjaa voi käyttää esimerkiksi ympäristö- ja luonnontiedossa pääkaupunkia käsiteltäessä. Kirja käy myös karttaopetuksen havaintomateriaalina Helsingin karttaa tutkittaessa ja verrattaessa sitä kaksikon kirjassa käymiin kohteisiin. Kirjassa kaksikko vierailee muun muassa kansallismuseossa, Olympiastadionilla ja Korkeasaaressa.  Kirja on hauskasti kuvitettu ja siitä löytyy jokaisella lukukerralla aina jotain uutta tutkittavaa. Kirjailija- ja kuvittajapariskunta Toivonen ja Havukainen on saanut useita kirjallisuuspalkintoja kirjoistaan. He saivat Tatu ja Patu- kirjoista lasten ja nuorten tietokirjapalkinnon, Tietopöllön, vuonna 2012.